Sananjalka

Suomen Kielen Seuran vuosikirja

Sananjalka on Suomen Kielen Seuran perinteikäs vuosijulkaisu, joka on arvioitu Tieteellisten seurain valtuuskunnan Julkaisufoorumi-luokittelussa tasolle 2. Se on ilmestynyt vuodesta 1959 lähtien. Sananjalassa ilmestyy vuosittain noin kymmenen tieteellistä artikkelia. Lisäksi kussakin Sananjalassa on katsausosasto ja kirjallisuusarvosteluja. Lehden monitieteiset artikkelit kattavat kaikki seuran toimialat: fennistiikan, fennougristiikan ja yleislingvistiikan sekä kotimaisen kirjallisuuden, kansatieteen, folkloristiikan, uskontotieteen ja arkeologian. 

Tutustu Sananjalan mielenkiintoiseen sisältöön ja rekisteröidy lukijaksi lehden omilla verkkosivuilla osoitteessa: https://journal.fi/sananjalka

Sananjalan artikkeleissa on numerosta 57 lähtien käytössä Tieteellisten seurain valtuuskunnan vertaisarviointitunnus, jonka käyttöehtoja toimitus on sitoutunut noudattamaan. Tarkemmat tiedot tunnuksesta ja sen käytöstä löytyvät TSV:n sivulta osoitteessa www.tsv.fi/tunnus.

Nimen Sananjalka keksi seuran vuosikirjan nimeksi Lauri Hakulinen. Kasvinnimitys sananjalka kytkeytyykin monin tavoin seuran toimialaan ja tutkimuskohteisiin. 

Sanajalaksi tai sananjalaksi kutsuttuun kasviin on liittynyt monenlaisia kansanuskomuksia. Sen on kerrottu puhkeavan kukkaan juhannusyönä, ja se, joka kukan löysi, sai haltuunsa ihmeellisiä taikavoimia. Jos taas sananjalan varren leikkasi tyvestä poikki, sen sisältä löysi kirjainmerkin tai sanan, josta saattoi ennustaa tulevan puolisonsa nimen. Kielelliseltä rakenteeltaan sananjalka-sana muistuttaa sellaisia vanhoja yhdyssanoja kuin raamatunjalka tai kynttilänjalka. Siihen aikaan, kun Raamatut olivat hyvin suurikokoisia ja painavia, niitä ei voinut lukea käsissä pidellen, vaan niitä varten oli oltava erityinen jalallinen teline, raamatunjalka, jonka päällä kirjaa saattoi säilyttää ja lehteillä. Kynttilänjalka kohottaa kynttilän ympäristöään valaisemaan, ja samalla tavoin Sananjalka nostaa esiin sanat ja ajatuksen niiden takana.