Historia

Yhdistyksen historia

Suomen Kielen Seuran perustava kokous pidettiin 9.4.1929. Huhtikuun 9. päivä, joka on suomen kirjakielen isän ja suomalaisen kirjallisuuden perustajan Mikael Agricolan kuolinpäivä ja samalla kirjakielemme toisen perustajan Elias Lönnrotin syntymäpäivä, valittiin tietoisesti seuran vuosipäiväksi. Seuran ensimmäisenä esimiehenä toimi professori Martti Rapola. Rapolan siirryttyä Helsinkiin esimieheksi valittiin professori Niilo Ikola ja hänen jälkeensä professori Paavo Ravila. Kaikki kolme ensimmäistä esimiestään seura myöhemmin kutsui kunniajäsenikseen.

Alkuinnostuksen jälkeen seuran toiminta hiljeni pariksikymmeneksi vuodeksi. Toiminta elpyi  vuonna 1954, jolloin professori Osmo Ikola valittiin seuran esimieheksi. Hänen lähes kaksi vuosikymmentä kestäneen esimieskautensa aikana seura kasvoi harrastuspiiristä omaleimaiseksi, vireästi toimivaksi tieteelliseksi seuraksi, jonkalainen se nykyisin on. Ikolan jälkeen seuran esimiehinä ovat toimineet professori Alho Alhoniemi (1971–1979), professori Aimo Hakanen (1980–1994), dosentti Leena Kytömäki (1995–2000), professori Kaisa Häkkinen (2001–2009) ja dosentti Kirsti Siitonen (2010–).

Suomen Kielen Seuran toimiala on vuosien mittaan laajentunut samalla kun ns. kansallisten tieteiden kenttä Turun yliopistossa on kasvanut. Nykyisin keskeisiä seuran edustamia tieteenaloja ovat suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus, kansatiede, folkloristiikka ja uskontotiede, kotimainen kirjallisuus sekä arkeologia. Toteuttaessaan asettamaansa tehtävää Suomen Kielen Seura keskittää voimavaransa kahteen toimintamuotoon: kokouksiin ja julkaisutoimintaan. Kokouksia järjestetään vuosittain viisi. Niiden tarkoituksena on toimia jäsenten ja muiden seuran toimialasta kiinnostuneiden henkilöiden yhdyssiteenä. Seuran kokoukset ovat yleisölle avoimia. Kokousten runkona on tieteellinen esitelmä ja sen pohjalta käytävä keskustelu. Monet koti- ja ulkomaiset esitelmöitsijät ovat olleet kansainvälisesti tunnettuja tiedemiehiä, oman alansa huippuja, mutta joukossa on myös nuoria tutkijoita, jotka ovat esitelleet ensimmäisiä tieteellisen työnsä tuloksia.

Suomen Kielen Seuran julkaisutoiminta on keskittynyt seuran vuosikirjaan Sananjalkaan. Päätös vuosikirjan julkaisemisesta tehtiin prof. Osmo Ikolan aloitteesta vuonna 1957, ja ensimmäinen Sananjalka – vuosikirjan nimi on professori Lauri Hakulisen ehdottama – ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin seuran 30-vuotispäiväksi. Sananjalka on tämän jälkeen ilmestynyt joka vuosi. Säännöllisesti ilmestyvänä julkaisuna Sananjalka palvelee hyvin seuran edustamilla tieteenaloilla vallitsevaa suurta julkaisutarvetta. Eri tieteenaloja yhdistävänä julkaisuna Sananjalka on saavuttanut arvostetun aseman niin kotimaassa kuin laajalti ulkomaillakin. Osoituksena vuosikirjan arvostuksesta ja tarpeellisuudesta pääkaupungin ulkopuolella ilmestyvänä tieteellisenä julkaisufoorumina on sekin, että valtiovalta on hyväksynyt seuran säännöllistä avustusta saavien julkaisijayhteisöjen joukkoon.

Sananjalan avulla Suomen Kielen Seura on pystynyt luomaan kiinteät suhteet lukuisiin eri puolilla maailmaa toimiviin tieteellisiin laitoksiin, seuroihin ja muihin yhteisöihin ja saamaan näiden kanssa aikaan laajan julkaisuvaihdon. Vaihtosuhteidensa avulla seura tekee laajalti tunnetuksi edustamiensa tieteenalojen suomalaisen tutkimuksen saavutuksia. Samalla seura saa vuosittain huomattavan määrän uusinta kansainvälistä tieteellistä kirjallisuutta. Seura luovuttaa kaiken vaihtosuhteiden perusteella saamansa kirjallisuuden seminaarikirjastojen käyttöön. Tällä tavoin vaihtokirjallisuus koituu välittömästi seuran edustamien tieteenalojen opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden hyödyksi.