Työelämän tekstimaisemalle ovat tyypillisiä erilaiset ohjaavat ja ohjeistavat tekstilajit. Varsin erikoistuneen ohjeistavan lajin muodostavat sairaala-apteekin laatimat, lääkehuoltoon ja lääkehoidon turvallisuuteen liittyvät yleisohjeet. Ohjeiden kirjoittajat työskentelevät sairaala-apteekeissa, jotka eivät siis ole sellaisia apteekkeja, josta piipahdamme hakemassa särkylääkettä kotimatkalla, vaan sairaaloiden ja terveyskeskusten lääkehuollosta vastaavia toimijoita. Ohjeiden kohdeyleisöä ovat sairaaloiden osastoilla työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset hoitajista osastofarmaseutteihin.
Tutkimuksessani tarkastelin näitä ohjetekstejä. Lisäksi haastattelin sekä niiden kirjoittajia, sairaala-apteekin farmasisteja, että niiden lukijoita, osastoilla työskenteleviä hoitajia ja hoitajataustaisia työntekijöitä. Yksi tutkimuksessa esiin noussut kiinnostava ilmiö oli toteavan passiivin käyttö ohjeistamisessa:
Suojakäsineitä ja hengityssuojainta käytetään käsiteltäessä työntekijälle haitallisia lääkkeitä – –.
Sopiiko passiivi ohjeisiin?
Passiivilla on työelämän teksteistä puhuttaessa huono maine, sillä se häivyttää tekijän ja siten myös vastuun toiminnasta. Perinteisesti selkeän kirjoittamisen oppaissa onkin kehotettu kirjoittamaan auki, kenen pitää tehdä mitäkin. Passiivin maine näkyy myös haastattelemieni ohjeita kirjoittavien farmasistien puheessa, sillä he pahoittelevat usein passiivin käyttöä ja kertovat pyrkivänsä välttämään sitä.
Silti passiivilla on ohjeissa paikkansa. Monesti pitää ohjata toimintaa, jonka tekijää ei voida täsmentää tai jonka tekijä on asiayhteydessä ilmeinen. Haastattelemani hoitajat ovat tottuneet lukemaan ohjeita ja toisaalta tuntevat osaston käytänteet, joten työnjaon tulkitseminen ei tuota heille vaikeuksia:
Joo-o, oot ihan oikeassa, mä vaan luen tän onnellisena läpi ja tiedän että mulla on sormet aina näissä mukana - -.
Ammatillisen taustatiedon merkitys kuvastuu siinä, että lukijat tiedostavat ohjetekstin ”virallisen” todellisuuden ja arjen todellisuuden erot. Eräs haastattelemani hoitaja havainnollistaa:
Esimerkiksi tässä on nyt ”Päätöksen […] tekee aina potilasta hoitava lääkäri” – joo, niin tekee, mut että sitten se on se hoitaja kun sanoo että […] ”hei että tällä potilaalla on nenämahaletku että sun pitää vaihtaa sen lääkemuoto” - -.
Tekstianalyysin vahvistaminen kirjoittajien ja lukijoiden haastatteluilla täydentääkin kuvaa työelämän teksteistä, niiden kielellisistä piirteistä ja lukutavoista.