Syyslukukauden alkaessa meidät tavoitti suru-uutinen, sillä kansatieteen (nykyisen etnologian) professori emeritus Pekka Leimu oli äkillisesti menehtynyt kesämökkimatkallaan.
Turkulaisuus ja Turun yliopistolaisuus luonnehtivat hyvin Pekka Leimua. Lyhyen pääkaupunkiseudulla viettämänsä ajanjakson jälkeen Leimu palasi hänelle niin rakkaaseen Turkuun ja Turun yliopistoon. Turun yliopisto oli hänelle tärkeä monista syistä, kuten siksi, että hänen isänsä oli aikoinaan yliopiston kemian professori yliopiston vielä toimiessa Turun kauppatorin varren Phoenix-rakennuksessa. Vielä vuoden 2025 promootioon Leimu tarjosi isänsä peruja olevaa miekkaa sitä tarvitseville etnologeille.
Pekka Leimu kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1962. Päinvastoin kuin hänen kemisti-isällään, Leimun lahjat osoittivat suomen kielen suuntaan, josta oppiaineesta hän valmistui maisteriksi vuonna 1972. Sivuaineena hänellä oli kansatiede, jonka professorin, virolaissyntyisen Ilmar Talven, luennot innoittivat häntä jatkamaan opintojaan nimenomaan kansatieteessä. Sivulaudaturin hän teki aikoinaan kirjallisuudesta aiheenaan Varusmieskuvaukset kirjallisuudessamme, joka viitoitti jo hänen väitöskirjansa kohdetta, sotilasmaailmaa ja militäärietnologiaa. Ennen jatko-opintoja Leimun kansatieteen pro gradu -tutkielman aiheeksi valikoituivat liikennereitit ja niiden käyttö Paltamossa. Leimun filosofian lisensiaatin tutkinto valmistui vuonna 1980 ja hänen väitöskirjansa vuonna 1986 – se toki Helsingin yliopistossa.
Kansatieteellisen uransa alkuaikoina Leimu työskenteli eri periodeja assistenttina sekä Turun että Helsingin yliopistoissa, tutkijana Museovirastossa ja tutkimusassistenttina Suomen Akatemiassa. Jo professori Ilmar Talven alaisuudessa Leimu tutustui työväenkulttuuriin, mikä vei hänet Helsinkiin Museovirastoon työväenkulttuuriprojektin tutkijaksi. Leimun vuonna 1983 julkaistu tutkimus Forssan puuvillatehtaan työntekijöistä, Forssa – elämää tehtaan pillin mukaan, oli tärkeässä osassa myös myöhemmissä kansatieteen väitöskirjoissa, joissa saman tehtaan työntekijöiden arkea tutkittiin 2000-luvun näkökulmista.
Leimun väitöskirja Pennalismi ja initiaatio suomalaisessa sotilaselämässä (1985) sai jo ilmestymisaikanaan paljon huomiota osakseen. Työ perustuu laajaan kyselyaineistoon. Aiheensa ja näkökulmiensa puolesta tutkimus on saanut myös myöhemmin huomiota, sillä ovathan pennalismi ja simputus olleet näkyvästi esillä vielä 2000-luvullakin. Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Leimu palasi Turun yliopistoon tällä kertaa lehtoriksi. Hän hoiti myös kansatieteen professuuria Ilmar Talven jäätyä eläkkeelle. Kansatieteen professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1997 ja emeritus hänestä tuli vuonna 2010.
Turun yliopistossa työskennellessään Leimu jatkoi toisaalta oppi-isänsä Ilmar Talven viitoittamaa tietä kaupunkikansatieteen ja työväenkulttuurin tutkimuksen parissa, toisaalta hän oli kiinnostunut myös muista asioista. Uusi aihe hänen tutkimuksessaan oli muun muassa saunominen. Tutkimuksen laajan aineiston kokoamisessa olivat apuna muun muassa saunomista käsitelleet ylioppilaskirjoitusten aineet ja laaja kyselytutkimus ”Miten minut opetettiin saunomaan”. Kaupunkitutkimuksen vastapainoksi Leimu kiinnostui myös maaseutututkimuksesta, joka on näihin päiviin asti ollut tärkeä aihe Turun yliopiston kansatieteen tutkimuksessa. Maaseutututkimukseen kuului esimerkiksi Leimun projekti Rovaniemen silloisen maalaiskunnan kylien tutkimuksesta, joka tuotti Rovaniemen eri kylissä pidettyjen kenttätöiden lisäksi monta opinnäytetyötä ja viisi julkaisua.
Yksi Leimun viimeisistä kiinnostuksenkohteista hänen olleessaan professorina olivat kulttuurirajat ja -alueet. Kiinnostus heijastui myös hänen kansainvälisissä yhteyksissään, joista voi mainita ennen kaikkea Puolan, Viron ja Unkarin. Leimun Kansatiede ja Euroopan kansat -teoksen (2010) voi nähdä jakaantuvan kahteen osaan: kansatieteen ja Euroopan osioihin. Kirjan alkuosassa hän käy läpi suomalaisen kansatieteen asemaa suhteessa esimerkiksi ruotsalaiseen etnologiaan ja hieman kritisoi muita aiheeseen perehtyneitä etnologeja. Eurooppaa koskevan osan aluksi hän käsittelee muun muassa Suomen asemaa kulttuurialueena lännen ja idän välillä korostaen kirkon ja uskonnon merkitystä monipuolisesti kulttuuriin vaikuttaneina tekijöinä. Näin kirkkokunnat muodostavat Euroopassa rajan lännen ja idän välille. Suomi lukeutuu tässä eräänlaisiin Väli-Euroopan maihin. Tämän idän ja lännen erottavan rajan yli kulttuurivaikutteet kulkevat, joten minään ehdottomana rajaa ei voida pitää.
Leimu haaveili myös suomalais-ugrilaisista kenttätöistä. Tämä toive eli mareja koskevassa tutkimushankkeessa, joka toteutui 2000-luvun alussa. Itse hän ei siihen osallistunut, mutta turvasi projektin sopivuuden Turun kansatieteelle.
Kaikessa Pekka Leimun kirjallisessa työssä näkyy hänen suomen kielen ja kirjallisuuden opintonsa sekä laaja lukeneisuutensa. Uransa aikana hän toimi aktiivisesti monissa alan tieteellisissä seuroissa ja yhdistyksissä. Leimu oli muun muassa kansatieteen ja etnologian alan tieteellisen seuran, Ethnos ry:n perustajajäseniä. Lisäksi hän toimi aktiivisesti esimerkiksi Suomen Muinaismuistoyhdistyksessä sekä Suomen Kielen Seurassa, jossa hän toimi Seuran varamiehenä. Hän oli myös Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen ja toimi aikoinaan eri luottamustoimissa Turun yliopistossa.
Leimu oli kiinnostunut entisen oppiaineensa tapahtumista loppuun saakka. Emeritusprofessorimme oli odotettu ja usein nähty vieras alan väitöstilaisuuksissa, karonkoissa ja seminaareissa. Hän seurasi myös, mitä oppiaineelle tapahtuu eri yliopistojen tulevaisuutta käsittelevissä suunnitelmissa. Turussa oppiaineen nimi muun muassa muutettiin etnologiaksi, mutta se säilyy tenure track -järjestelmän puitteissa. Uusi apulaisprofessori Eerika Koskinen-Koivisto aloitti työssään 1.8.2025.
Puolisonsa Tuulan Pekka tapasi jo kansatieteen opintojensa aikana. Heitä yhdistivät kansatieteen opintojen lisäksi monipuoliset kulttuuriharrastukset, kuten kirjallisuus, musiikki, museot ja kuvataiteet. Kuluneena kesänä he ehtivät vierailla monissa kulttuuritapahtumissa. Pekkaa jäävät kaipaamaan hänen puolisonsa Tuula ja poika Tapani perheineen sekä entisen työyhteisön jäsenet ja laaja ystävien ja kollegojen piiri.
