Työskennellessäni vuonna 2022 kirjaston lehtiosastolla huomasin, että naistenlehti Kotiliesi vietti satavuotisjuhliaan. Mielenkiinnosta ryhdyin selailemaan lehden ensimmäisiä numeroita, ja hämmästelin niissä käytettyä kieltä. Kotiliedessä tapahtunut kielen muutos päätyi hieman myöhemmin myös väitöskirjani aiheeksi.
Käsitteen nykysuomi katsotaan vakiintuneen jo 1800-luvun lopulla. Kieli ei kuitenkaan koskaan vakiinnu: se muuttuu ympäristönsä muuttuessa. Vanhat Kotiliedet voivatkin herättää kielellisillä valinnoillaan jopa hilpeyttä, sillä tekstit ovat oman aikakautensa tuotoksia. Mutta samalla kun ympäristö muuttaa kieltä, myös kieli muuttaa käsityksiämme ympäristöstä.
Kotiliesi syntyi aikana, jolloin suuri lapsikuolleisuus, köyhyys ja raskas maataloustyö olivat arkipäivää. Lehden sivuilta emännät lukivat ohjeita ruokien säilönnästä sekä lasten ja talouden hoidosta. Olipa joukossa myös ikuisuusongelmia – kuten huoli nykyajalle ominaisten kiihokkeiden vaikutuksesta nuoriin.
Sota-aikoina Kotilieden kieli oli uskonnollista ja juhlavaa, ja äitiys nähtiin naisen tärkeimpänä tehtävänä. Vielä 1950-luvulla työ uuden sukupolven synnyttäjänä ja vaalijana kuului naisen olemukseen. Kielellä luotiin mielikuva ihannenaisesta, joka uhrasi oman jaksamisensa yhteiseksi hyväksi.
1960–1970-luvuilla Suomi kaupungistui nopeasti. Samalla muuttuivat myös Kotilieden sisältö ja kohdeyleisö. Kukapa työssäkäyvä kaupunkilainen tahtoisi lukea pitkästä piimästä tai kaalipytyn hapantamisesta? Vanha naisihannekin haudattiin vaivihkaa, kun suurten ikäluokkien naiset alkoivat täyttää korkeakoulujen penkkejä.
1990-luvun alun lama nostatti voimakkaan yhteiskuntakritiikin, joka purkautui Kotilieden jutuissa. Ajan kieli oli abstraktia ja värikästä. Sillä rakennettiin kuvaa näennäisen tasa-arvo-löpötyksen Suomesta, jossa äly ja ajattelu on tippumassa kärryiltä.
Internet ja medioiden kilpailu toivat Kotilieteenkin 2000-luvulla tarinallisen journalismin. Tarinallisuuden kulta-ajalla käsiteltiin yksilön vaikeuksia ja niistä selviytymistä: ensin edessä ei tuntunut olevan mitään, mutta koettelemusten myötä elämä sai uuden suunnan.
Kotilieden satavuotistaival on huipentunut 2020-luvun uuteen ihannenaiseen: yksilöön, joka saavuttaa unelmansa, kun vain yrittää tarpeeksi. Enää naisten ei tarvitse uhrautua kootuin voimin isänmaan hyväksi, vaan jokaisen tulee tehdä itselleen merkityksellisiä asioita. Olethan sinäkin jo kehittynyt ihmisenä?
* Kursivoidut pätkät ovat sitaatteja eri vuosikymmenien Kotiliesistä.
