Onko lähiömaisemassa kauneutta? Mielestäni on, mutta ilmeisen moni on eri mieltä, sillä tavallisen kerrostalomaiseman tutkiminen estetiikan näkökulmasta herättää usein kummastusta.
Väitöskirjatutkimukseni aihe löytyi, kun viehätyin arkisesta maisemasta, esimerkiksi vanhoista lähiöistä. Tietynlaiset asenteet toistuivat puheissa ”betoniviidakoista” ja ”harmaista laatikoista”. Ilmiö kiinnosti minua ja halusin tarkastella sitä lähemmin. Aloitin tutkimuksen kahdesta helsinkiläisestä noin 50 vuoden ikäisestä lähiöstä, Jakomäestä ja Pihlajistosta. Työ laajeni käsittämään myös uutta asumisen ympäristöä, kun pääsin mukaan tutkimushankkeeseen, joka tutki Turun Linnakaupunkia 2023-2024. Kysyn ”millaisia aistillisia ja esteettisiä kokemuksia arjen ympäristöissä koetaan?” ja ”miten arjen kokemusta voidaan tutkia visuaalisilla menetelmillä?”. Aineistonani toimivat valokuvat lähiöistä ja niihin liittyvät haastattelut sekä videoidut kävelyhaastattelut Linnakaupungista.
Lähiömaiseman kohdalla stereotyyppinen mielikuva on vahva. Eräs tutkimukseen osallistunut valokuvaaja totesi, että ajatus valokuvaamisesta lähiössä toi mieleen betonin harmauden. Jakomäessä kuvaajille paljastui, että maisema näytti varsin siistiltä, paikoin jopa modernilta ja värikkäältä. Muutamat patinoituneet betonipinnat herättivät kuitenkin kiinnostusta ja keskusteluissa pohdittiin, miksi kuluneisuus on esteettisesti kiehtovaa. Kuvaajat poimivat maisemasta myös lähiöarkkitehtuurin säännönmukaisuutta, maaston vaihtelevuutta ja eri aikoina ympäristöön tehtyjä muutoksia.
Linnakaupungin Herttuankulmassa huomio kiinnittyy tummahkoihin tiiliseiniin lähes kaikkialla. Aluetta on moitittu synkäksi, mutta haastatteluissa rakennuksia sanottiin myös tyylikkäiksi ja laadukkaan oloisiksi. Julkisivujen sävyissä ja yksityiskohdissa on yksilöllistä vaihtelua, toisin kuin tyypillisissä 1970-luvun lähiöissä. Erona on myös katujen ja korttelien monimuotoisuus. Lähiöiden negatiivisina pidettyjä piirteitä on tietoisesti vältetty, ja tämä mainitaan myös asemakaavan selostuksessa. Täälläkin ulkopuolisten käsitys alueesta on yksipuolinen, ja alueella liikkuminen paljastaa puolia, joita satunnainen ohikulkija ei huomaa.
Huomattava piirre Herttuankulmassa on, että oikeastaan kaikki siellä on uutta, sillä entisellä teollisuusalueella ei juuri nähty säilyttämisen arvoisia rakennuksia. Materiaalisen historian puuttuessa historiaa on tuotettu esimerkiksi taideteoksilla. Yhden talon seinässä on suurikokoinen valokuvasta teetetty julkisivuteos, jossa näkyy historiallinen maisemakuva jokseenkin samasta paikasta – arjen kaupunkikuva menneisyydestä.
