Hiukset on usein nähty tärkeänä osana naiseutta. Pitkät hiukset ovat symboloineet niin hedelmällisyyttä, terveyttä kuin nuoruutta. Sen sijaan hiusten puute ja kaljuus yhdistyvät usein sairauksiin ja häpeään. Vaikka kaljuudesta voi herätä ensimmäisenä mielikuva sairastumisesta, se on yhtä paljon myös omaehtoinen valinta ja tyylikysymys. Voidaanko naisten kaljuus laskea siis hyväksytyksi ”hiustyyliksi” ja unohtaa kliseet hiuksista naisen kruununa?
Näin ei kuitenkaan ole. Tutkimukseni perusteella julkisen kaljuuden valinneet naiset joutuvat yhä edelleen 2020-luvulla kokemaan ulkonäkönormiemme ahtauden: heitä tuijotetaan sekä kommentoidaan ja toisinaan kaljut naiset ovat joutuneet kokemaan myös suoranaista syrjintää ulkonäkönsä takia.
Ulkonäkönormien ahtauden ymmärtää kunnolla vasta törmätessään niihin itse. Tämä käy ilmi naisten omakohtaisista teemakirjoituksista, joita käytin tutkimuksen aineistona. Voidaan kysyä, kuinka moni muu joutuu selittelemään permanenttinsa tai hiusvärinsä syitä? Joutuvatko muutkin karistamaan muiden epätoivottuja pään silityksiä tai moniko on halukas jakamaan tuntemattomien kanssa omat terveystietonsa? Monenko sukupuolta kyseenalaistetaan vain ulkonäön perusteella? Kaikki nämä kokemukset toistuivat naisten kirjoituksissa. Heiltä vaaditaan perusteluja kaljuudelleen, syitä sen esille tuomiseen ja pyyntöjä sen peittämiseen, sillä onhan kaljuus naisilla nyt vähän erikoista ja hävettävää.
Kaljuutta ei kuitenkaan koeta vain rumana ja kamalana asiana. Hiusten puutteeseen liittyy myös positiivisia tunteita ja kokemuksia. Naisten kirjoituksissa kerrotaan rohkeudesta, irti päästämisen riemusta ja itsenäisyydestä. Kaljuus voi olla vapautta kuluttamisesta, kun shampoot ja hiusvärit saa jättää suosiolla kaupan hyllyyn. Se on myös irtautumista sukupuolirajoista: miksi naisen tulisi näyttää vain tietynlaiselta? Ilman hiuksia lumisadekin tuntuu aivan erilaiselta, kun hiutaleet saavat sulaa paljaaseen päähän.
Monissa kirjoituksissa toistuu silti ajatus hiuksista naisen kruununa. Mutta kenellä on lopulta oikeus määritellä, miltä kenenkin tulee näyttää ja mitä tuntea? Saako rohkeutta siitä, että ajaa itselleen turhaksi koetut hiukset, juhlistaa yhtä paljon kuin surra sytostaattihoidoissa menetettyjä hiuksiaan? Tutkimukseni perusteella näin alkaa olla: asenteet naisten kaljuutta kohtaan ovat muuttuneet paljon niistä päivistä, kun kaljuus kuului vain piilottaa. Muutoksen ytimessä ovat ne naiset, jotka eivät kruunuista välitä.
