Harva suomen kielen sana on yhtä aikaa niin rakastettu ja vihattu kuin vittu. Sanaa pidetään yhtenä nykysuomen rumimpana ja yleisimpänä kirosanana, ja sitä on niin moitittu naisvihamieliseksi kuin käytetty feministisen voimaantumisen välineenä.
Yleinen mielikuva on, että vittu olisi nimenomaan 2000-luvun kielenkäytön ilmiö. Kun tutkin talvi- ja jatkosodan aikaisia sotilaiden ja siviilien kirjoittamia kirjeitä, yllätyksekseni löysin teksteistä useammankin v-sanan. Erityisen paljon kirjeissä esiintyi kirosanan verbijohdoksia vituttaa ja vittuilla sekä adjektiivijohdosta vittumainen. Myös kovin nykyaikaiselta kuulostava ilmaus v-käyrä eli vitutuskäyrä on kuulunut ainakin joidenkin sotilaiden sanastoon jo 1930–1940-luvuilla.
Juuret sotilasslangissa?
Vittu-kirosanan käyttö sota-ajan kirjeissä saattaa mahdollisesti liittyä sotilasslangiin. Vuonna 1984 julkaistu Sotilasslangin sanakirja listaa useita vittu-sanaa hyödyntäviä slangisanoja, kuten vitturätti (’tykistön punainen aseliina’), vitutusvyö (’taisteluvyö’) sekä vitunkuvat (’upseerioppilaan ja -kokelaan arvomerkit’). Sotilasslangi on ylipäänsä luonteeltaan hyvin epämuodollista ja suorasukaista, ja siinä hyödynnetään paljon karkeiksi miellettyjä kiro- ja tabusanoja.
Sota-ajan kirjeaineistossa silmääni pistivät myös erään kirjoittajan ilmaisut pistää vituksi ja vetää vituiksi (’saada/harrastaa seksiä’). Näihin ilmaisuihin en ollut aikaisemmin törmännyt. Kysymykseksi vielä jää, onko kyse vain yksittäisen henkilön kielenkäytön tavasta vai ovatko ilmaisut olleet yleisemminkin slangikäytössä 1940-luvulla.
Vitun pitkä historia
Vittu-sanan historia suomen kielessä juontaa juurensa vielä paljon sota-aikaakin pidemmälle. Muinaisnorjan sana fytta sekä ruotsin fitta viittaavat siihen, että kyseessä saattaa olla vanhahko skandinaavinen lainasana. Vanhin kirjallinen maininta vittu-sanasta on puolestaan säilynyt 1700-luvulta.
Suomalaisessa kansanperinteessä naisen sukuelimissä on uskottu olevan yliluonnollista voimaa, johon on viitattu termillä vitun väki. Tätä taikavoimaa sekä pelätty että kunnioitettu: sen avulla on uskomusten mukaan voitu langettaa niin kirouksia kuin myös suojauksia ja siunauksia. Vaikka sukuelimet ovat ylipäänsä maailman kielissä yleinen teema kirosanoille, osa vittu-sanan voimasta suomen kielessä saattanee siis kummuta myös kansanperinteen taikauskosta.
