Vaikka suomen kielen rikas sijataivutus on kautta aikojen kiinnostanut kielentutkijoita, instruktiiviksi kutsuttu sija – esimerkiksi lausekkeissa monin tavoin, omin käsin ja tietyin edellytyksin – on saanut suomen kielen tutkijoilta suhteellisen vähän huomiota.
Vaikka instruktiivi on kuvattu sijojemme joukossa jo 1700-luvulta lähtien, viime vuosikymmenten aikana kielentutkijat ovat luonnehtineet sitä hieman vähättelevästi ”puoliproduktiiviseksi”, ”melkeinpä vain joihinkin fraaseihin kuuluvaksi”, ”ei nominien taivutusparadigmaan kuuluvaksi” ilmiöksi. Yksi vakiintunut leima on ”marginaalinen sija”, uudempi puolestaan ”vajaakäyttöinen sija”. Leimojen ongelmana on kuitenkin se, että niiden vakuudeksi ei ole esitetty juurikaan argumentteja, jotka kestäisivät kriittistä tarkastelua.
Instruktiivin todellista käyttöä on tutkittu yllättävän vähän. Nykyisenä miljardeista sanoista koostuvien tutkimusaineistojen aikakautena instruktiivia on kuitenkin helppo tutkia mielin määrin. Aihetta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan nopeasti, ettei instruktiivissa ole oikeastaan mitään sellaisia puutteita, joiden vuoksi sitä olisi syytä luonnehtia puoliproduktiiviseksi tai muuten vajaakäyttöiseksi.
| Tossut syntyvät Kuusamon Eläkkeensaajien lahjoittamin langoin ja Kangas-Sirun sponsoroimin koristenauhoin. Vaikka vedenkeittokehotus päättyykin, Vesivehmaan vedenlaatua seurataan edelleen tihennetyin välein otetuin näyttein. Suomen syrjäisestä asemasta aiheutuvat haitat olisivat Koposen mukaan korjattavissa tietyin aikavälein toistuvin kansainvälisin näyttelyin. Tullihan tarkastaa näitä lähetyksiä vain pistotarkastuksin, joka on se pääasiallinen tarkastusmenetelmä. |
Instruktiivimuodon voi muodostaa kaikista substantiiveista aivan kuten vaikkapa genetiivin ja partitiivin. Instruktiivi on kieltämättä käytössä harvinaisempi kuin genetiivi ja partitiivi, mutta jos kielessä on viitisentoista sijaa, kaikki eivät voi olla yhtä keskeisiä. Maamme hallituksissa on ministereitä vielä enemmän, mutta eivät ketkään heistä ole ”vajaakäyttöisiä” sen vuoksi, että eivät satu olemaan pääministereitä tai valtiovarainministereitä. Kaikilla on omat tehtävänsä.
Myös instruktiivimuotoisilla substantiiveilla on usein määritteitä, jotka voivat olla pääsanansa kanssa kongruoivia pronomineja ja adjektiiveja (monin erilaisin vippaskonstein, jopa tietyin aikavälein toistuvin kansainvälisin näyttelyin) tai substantiivia seuraavia relatiivilauseita (pistotarkastuksin, joka on pääasiallinen tarkastusmenetelmä).
Suomen kielen taivutukseen kuuluvat sijojen lisäksi myös possessiivisuffiksit. Vaikka aiemmista kuvauksista saa käsityksen, että instruktiivimuotoihin ei possessiivisuffikseja liittyisi, nekin ovat kyllä mahdollisia – ja erityisen tavallisia mA-aineksisten agenttipartisiippien yhteydessä.
| Tavaroita omin lupinsa keränneitä uhkaa myrkytysriski. Komitea kokoontuu säännöllisin itse määrääminsä väliajoin. Laitos hankkii tarkastuksiin erikoistuneen yhtiön tutkimaan säiliöt sopiviksi katsominsa välein. Puurobaarista saattoi ammentaa lautaselle rukiista haudutettua uutispuuroa, perunasuurimoista keitettyä helmipuuroa ja kaurapuuroa haluaminsa höystein. |
Instruktiivi on siis täysin produktiivinen substantiivi- ja adjektiivitaivutuksen sija, jolla on kaikki suomen sijoille perinteisesti katsotut ominaisuudet.
